Taas näitä täysin hyvin alkaneita päiviä jotka sitten pilaan itse itseltäni jollakin hyvin pienellä ja turhalla asialla.

Heräsin hyvissä mielin ja katsottiin telkkarista kaverin, BB:n, kanssa Bernardia ja Biancaa ihan mielissämme. Myöhemmin Marakin liittyi seuraamme ja siinä sitten kaikki katsoimme mielissämme telkkaria ennen ku alettiin valmistautua keskustaan lähtöön (tai pikemmin mä aloin valmistautua, koska oon niin itseäni vituttavan tyttö että mun pitää valita vaatteet ja laittaa hiukset ja meikata vitusti pakkelia naamaan että siedän nähdä itteäni peilistä kun muut kaverit aikalailla vaan valitsee ja pukee vaatteet ja son siinä).

Mielessä jo suunnittelin ettäku talvi tuli niin keskustassa voitaisiin käydä porukalla kahvilassa ja kaikkea kivaa.

Oli tarkoitus mennä Maran autolla, mutta talvi tuli niin yllättäen niin todettiin että on aika liukasta kesärenkailla ajoon niin päätettiin sitten että mennään bussilla. Ja pysäkille osuttiin just ku bussi oli tulossa. Ja silloin vasta tajusin että olin jättäny bussikortin kotiin ku ajattelin että en tarvis sitä.

Ja niin ahdistus, masennus, itseinho ja kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet iski yhdellä kertaa. Mara sanoi että voisi maksaa mutki bussiin mutta siitä ahdistuin lisää ja sanoin että meen vaan takas kotiin. Ja takas kävellessä pidättelin itkua.

Olisin vain voinut antaa Maran maksaa mut, mutta en tahtonu. Voisin vieläkin vain ottaa bussikortin ja mennä perästä keskustaan, mutta en tahdo. Koska suunnitelma meni näinkin vähän mönkään mä en voi tehdä minkäänlaista kompromissia vaan istun täällä märisemässä ja märehtimässä itseinhossa ja ahdistuksessa ja kaikissa mahdollisissa negatiivisissa tunteissa vain koska jätin ajattelemattomuuttani bussikortin ja laitoin hiukset ja meikit turhaan. Loput päivästä varmaan vain nukun pois vitutustani itseeni.